Spoon race

Okei, tää on ihan puhdasta mainostusta, mutta jos haluaa mahtavan brunchin Soulissa, kannattaa suunnata Spoon Raceen (nimi kirjotetaan jotenkin vähän erilailla, mut ehkä paikan löytää tällä). Hyppää metroon ja suuntaa Ewha Womens (tai Womans) Universitylle (vihreä linja 2), ulostu exitistä numero 3, sanoisin, ja lähde katua alaspäin kohti yliopistoa. Ohitat paljon ihania kauppoja, katuruokakioskeja ja muutamia ravintoloita. Kun olet ohittanut pienen puistontapaisen ostoskeskuspihan vasemmalla puolellasi ja katu olet suunnilleen alamäen puolessa välissä, käänny oikealle. Ja siinä se on, pieni terassi, jonka edessä on kuvallinen ruokalista. Suosittelen ainakin Ricotta-salaattia ja jääteetä (monia makuja!). Ewhan alue on muutenkin mahtavaa shoppailualuetta, erityisesti kun eksyy pienemmille kujille voi löytää aivan ihania pikkuputiikkeja!


This is pure advertizing so sorry for that, but I have to tell you about the perfect brunch-place in Seoul. It's called Spoon Race (or something like that) and you find it if you take the subway to Ewha Womens (or Womans:) Universitylle (green line nr 2). Take exit 3 out (I think) and go down the street towards the University. You'll pass a lot of shops, street food stands and some restaurants. And after you pass a sort of a park, the front of a mall, on your left and are in about halfway the downhill, turn right and there it is with a lovely small terass and a menu in english and with pictures in front. I recommend at least the Ricotta-salad and ice tea (different flavours!). The Ewha area is also otherwise a great shopping and hanging out area with a big movie theater and great small shops!

Matching outfits

Vapiskaa yhteensopivat tuulipuvut! Täältä tulee Korean nuoriso! Kun korealaiset nuoret seurustelevat, se näytetään. Toisin kuin vanhoissa turistikirjoissa kerrotaan, korealaiset nuoret pariskunnat näyttävät tunteitansa julkisilla paikoilla: pidetään käsistä kiinni, halaillaan, kosketaan toista aina kun voidaan. Julkinen suutelu ei ehkä ole yhtä yleistä kuin länsimaissa, mutta ei tavatontakaan. Ja tunteet näytetään myös yhteensopivilla asusteilla. Samanlaiset hupparit, paidat, takit tai jopa asusteet on oltava!

In Finland only old people dress up in matching outfits and I bet that's just because they got a twofer. But in Korea, it's common to show who you're with by wearing matching clothing. Matching sweatshirts, jackets or accessories are sold and seen almost everywhere. And just for the record: old guide books are wrong. Young Koreans do show their feelings in public. They hold hands, hug and touch the other person as much as they can. Public kissing is probably not as common as in Europe, but not totally uncommon either.

T-shits?

Englanninkielisillä teksteillä koristettuja paitoja näkee aivan joka puolella Koreassa. Tekstin sisällöllä ei tunnu olevan mitään merkitystä ja oikein kirjoituksella vielä vähemmän. Tässä paidassa mm. toivotetaan hyvää joulua. Olen nähnyt paitoja mm. seuraavilla teksteillä: Guess?, Nice to meet you (selässä), Love plus, I <3 Pink (Pink on myös vaatemerkki), Too fast to live too young to die, Love me is easy word, Love be with you, Pray, Try our new soft ice cream, Look look look (+silmän kuva), This makes me happy whoau, It's good to have mony in your future ja The point is there is no point.


 T-shirts with english text are all over in Korea. The meaning of the text seems unimportant and spelling even less important. This shirt wishes happy christmas. I've also seen shirts with the following texts among many more: Guess?, Nice to meet you (on the back), Love plus, I <3 Pink (Pink is also a trademark), Too fast to live too young to die, Love me is easy word, Love be with you, Pray, Try our new soft ice cream, Look look look (+picture of an eye), This makes me happy whoau, It's good to have mony in your future and The point is there is no point.

Cute, cute, cute!

Hello Kitty ei ole korealainen, mutta se ei tee korealaisista yhtään vähempää Hello kitty-hulluja. Tosin hulluus saattaa olla jopa hieman pienempää kuin Suomessa, täällä nimittäin riittää söpöyttä josta valita. Kaikkea saa söpöinä eläin- tai piirroshahmoina ja ihanissa väreissä, kuten pinkkinä ja limenvihreänä (omat suosikkini). Värikkäitä kännykkäkuoria myydään joka puolella ja söpö kännykkäkoru kuuluu olla kaikilla; jopa businessalueen pukumiehillä ja jakkunaisilla roikkuu kommunikaatorissaan Nalle Puh tai joku söpö animehahmo.

Hello Kitty is not korean, but it doesn't make koreans any less Hello Kitty -crazy. Though the crazyness for Kitty can actually be less here than in Finland, because here you have a lot more cute stuff and characters to choose from. You can get practically anything covered in cute animal- and cartoonfigures and in lovely colours like my favourites pink and limegreen. Colourful telephone decorations are solf everywhere; even the hard core businessmen and -women have Winnie the Pooh or some cute animecharacter hanging from their communicators.

USA in Korea

Koreassa on käytännössä mahdotonta liikkua törmäämättä johonkin amerikkalaiseen tai amerikkalaistyyppiseen. Amerikkalaista ruokaa saa niin ravintoloista, jenkkiketjuista tai korealaisista amerikkalaisuutta tavoittelevista, kuin kaupoistakin: juustokakun voi ostaa joka kadunkulmasta, cookie dough -jätskiä samaten, hampurilaisia löytää helposti, myös korealaisia versioita, kuten bulgogi- tai kimchi-hampurilaisia. Englanninkielisiä tekstejä näkee joka puolella, oikein tai väärin kirjoitettuna. Kaupassa on halvempaa ostaa jättipakkauksia pesuaineita, kuin pieniä paketteja, joita käytännössä ei ole, autoilu katumaasturilla on elinehto. Länsimaisuus on selvästi saapunut Koreaan USAn kautta. Amerikkalaiset firmat ymmärtävät Korean suuret markkinat ja amerikkalaisuus tunkeutuu koko ajan syvemmälle ja syvemmälle korealaiseen kulttuuriin, kuten varmasti tapahtuu Euroopassakin (siellä sitä ei itse vain huomaa samalla tavalla). Samaan aikaan amerikkalaisuus epäilyttää korealaisia ja monet ilahtuvat kun kuulevat jenkiksi luulemansa ihmisen olevan eurooppalainen. Tasapainoilu länsimaisen ja perinteisen kulttuurin välillä onnistuu joskus hyvin, joskus huonommin. Mutta täällä helposti ajattelee että kun odotamme muutaman vuosikymmenen, olemme kaikki samanlaista amerikkalaismassaa...

In Korea it's impossible to move around without running into something american. American food is available in restaurants, in american chains or in korean american style-restaurants, and in stores: cheesecake and cookie dough-icecream are sold in every streetcorner, hamburgers are very easy to find, even koreanstyle hamburgers with bulgogi or kimchi. English text can be seen everywhere, written right or wrong. In a store it's cheaper to buy huge bags of washing powder than small ones which are also practically impossible to find, driving an SUV is basic livingstandard. Western culture has clearly come to Korea through the United States. American companies understand the big markets of Korea and american culture is spreading its roots deeper and deeper into the korean culture (surely that is also happening in Europe, though it's hard for an european to see). At the same time are koreans doubtful towards the US and many people are glad to hear that the person they thought was american is actually from Europe. Balancing between western, american culture and traditional or eastern culture works sometimes well, sometimes worse. But here it's easy to think that a few decades ahead will we all be part of the american mass...

Pickles

Kun Koreassa tilaa ruokaa, oli se sitten korealaista, amerikkalaista tai italialaista, mukana tulee lisukkeita: yleensä suolakurkkuja, usein myös kimchiä (yksinkertaistettuna maustettua kiinankaalia) ja joskus muutakin. Pienistä kipollisista kimchiä ja/tai suolakurkkuviipaleita sitten saadaan suuhun vahvempia, erilaisia makuja kuin edessä oleva ruoka-annos, ne ovat tavallaan paikallinen lisukesalaatti. Tämän pizzan kanssa minulle tuotiin suolakurkkujen lisäksi majoneesia päällelevitettäväksi ja parmesanraastetta (jota en runsaan juustokuorrutuksen päälle enää viitsinyt laittaa...).

When you order food in Korea, whether it's korean, american or italian, you get condiments: usually pickles, often also kimchi (simplified: Chinese cabbage with spices) and sometimes something else as well. From the small cups you can get stronger and different tastes to complement the dish infront of you. Accompanying this pizza, I got not only pickles but also mayonnaise and parmesancheese (which I for some reason did not put on the heavily cheesed pizza...).

Muoviruokaa - Plastic food

Vaikka harvassa korealaisessa ruokapaikassa puhutaan englantia, ei sopivan ruokalajin löytäminen välttämättä ole kovin vaikeaa edes ruoka-ainerajoitteiselle. Monien ravintoloiden edessä tai ikkunassa seisoo nimittäin lasikaappi, jossa on näyteannokset ruoista. Ei siis mitään kuvia, vaan oikeat annokset jotka on jonkinlaisella systeemillä (sitä en ole vielä selvittänyt millä) muovitettu kestämään lasikaapissa. Ruoan sisältöä ei tietenkään aina päälle näe, mutta jonkun käsityksen tällä hauskalla tavalla ravintolasta ja sen ruoasta saa. Ystäväni epäili että täällä on firmoja jotka tekevät näitä muovituksia, tiedä siitä sitten, kerron kun tiedän lisää!

Although they speak english in very few korean restaurants, it's not necessarily too difficult to find a suitable meal, even though one is on a limited diet. Infront of many restaurants, or in their window, there is a glasscabinet, where one can see examples of the menu. And not just photos but actual portions, which have some way (haven't yet figured out how) been covered with plastic. Sometimes it's still not easy to define all ingredients, but atleast you get some idea of what the restaurant and its menu are about. A friend of mine thought there might be companies that do these plasticportions, but who knows... I'll let you know if I find out more!

Ääniä - Voices

Kuvamainonta ei ilmeisesti enää riitä Seoulissa, joka näyttää mainoksineen kapitalismin riemuvoitolta. Jokaisella itseään kunnioittavalla shoppailuputiikilla (ei tietenkään hienommilla, mutta erityisesti niillä teinien suosimilla) on äänimainostaja. Henkilö käveleskelee mikki poskellaan kaupan edessä ja kertoo tarjouksista, houkuttelee ihmisiä sisään ja niin edelleen. Tälle pojalle on annettu myös toinen vastuullinen tehtävä, antaa koreja koruja katseleville ihmisille. Korien tyrkyttäminen on muuten nerokas tapa edistää myyntiä: kun saa korin käteensä, harvemmin kehtaa jättää sitä tyhjäksi. Lisäksi tulee keräilyinto, koska yhdet korvikset sen pohjalla näyttää yksinäisiltä...

Pictureadvertising is not apparently enough anymore in Seoul, which seems like a triumph of capitalism with thousands and thousands of advertisements all around. Almost every little shop (not the fancy ones of course, but especially the ones favoured by teenagers) have a voiceadvertiser. A person walks infront of the shop with a portable mic, tells about the offers, lures people in and so forth. This boy has also been given another responsible task, he deals out baskets to people checking out the jewelry. Handing out baskets is by the way a genious way to profit sales: when you get handed a basket, it's hard to leave it empty. In addition, you start collecting stuff because only one pair of earrings in the basket look so lonely...

Aitoa shoppailua - True shopping

Dongdaemunin sijaan meikäläinen tykkäs Soulissa shoppailla ja hengailla täällä, Hongik Universityn alueella. Erittäin hyviä halpoja hostelleja lähellä, paljon nuoria (opiskelijoita), pieniä ihania putiikkeja, katukeikkoja, ravintoloita, kahviloita, myös länsimaistyyppisiä ja halpa hintataso! Löysin myös kirppiksiä! Suosittelen!

Instead of Dongdaemun, I liked to shop and hang out here, in the area around Hongik University. Very nice and cheap hostels near by, a lot of young people (students), adorable little boutiques, streetgigs, restaurants, coffeehouses, also westerntypes and low prices! I also found second hand shops! Recommended!

Ei niin kivaa - Not so nice

Dongdaemunin shoppailumekassa oli myös huonot puolensa. Kokonainen katu eläinliikkeitä. Laatikoita täynnä pienenpieniä kilpikonnan ja ravun poikasia, akvaarioita, joissa oli kymmeniä ellei satoja kaloja ja häkkejä. Häkkejä täynnä (paino sanalla täynnä) kanoja, kalkkunoita, undulaatteja, kaneja, kyyhkysiä, iguaaneja, marsuja, hamstereita ja kissanpoikia (kuvassa vasemmalla alin vihreäpohjainen laatikko, 3 kissanpoikaa, yksi oranssi). Tuli surkuolo...

The shopping mecca of Dongdaemon had also a side I didn't like to see. A whole street of petstores. Boxes full of tiny babyturtles and -crabs, aquariums with tens if not hundreds of fish and cages. Cages full of (stressing the word full) chicken, turkeys, budgies, rabbits, pidgeons, iguanas, hamsters, guineapigs and kittens (in the picture on the left the lowest box with a green bottom, 3 kittens, one of them orange). Made me feel really sad...

Kenkähullut huomio! - Shoe freaks pay attention!

Dongdaemun on, ainakin Gloria-lehdessä haastatellun Subin kanavajohtajan ja turistibussin oppaan mukaan, kaikista kuumin shoppailupaikka Seoulissa. Paikka on siitä hassu, että siellä on uskomattoman kalliita tavarataloja design-kamoineen (joissa kanavajohtaja ainakin varmasti shoppailee), mutta nurkan takana neliön kokoisia koppeja, joissa myydään kaikenlaista halpistavaraa ja krääsää hatuista pyyhkeisiin ja kankaista koruihin.

Löysin tällaisen kenkäkäytävänkin. Monen sadan metrin käytävän molemmin puolin on kenkiä tennareista glitter-korkkareihin ja miesten juhlakengistä satoihin erilaisiin lastenkenkiin. Halvimmillaan kenkiä sai 5000 wonilla, eli noin 2,8 eurolla, yhdet hienot punaiset korkkarit maksoivat 35 000 wonia eli vähän alle 20 euroa.

Dongdaemun is, atleast according to the channeldirector of Subtv, who was interviewed in Gloria-magazine and the guide on the tourist bus, the hottest place to shop in Seoul. The interesting thing about the place is that it has unbelievably fancy shoppingmalls with expensive designstuff (where the channeldirector shops, I'm sure), but just around the corner there are minishops about a squaremeter big with all kinds of cheapstuff and things from hats to towels and fabrics to jewelry.

I even found this shoealley. The alley, which was more than a hundred meter long, had shoes for every taste: from sneakers and Converses to glitter-higheels, mens suitshoes and hundreds of childrens shoes. Cheapest shoes were about 5,000 won (2,8 euros), and a  pair of fancy red higheels 35,000 won, little under 20 euros.