Koreassa tapahtuu 24 tuntia päivässä, 7 päivää viikossa. Koulu- ja työpäivät ovat pitkiä, kauppojen aukioloaikoja ei ole rajoitettu. Pahimmat työruuhkat tuntuvat olevan seitsemän aikaan illalla, Suomen kello neljän sijaan. Kaupanpitäjä istuu tiskin takana niin kauan kuin jaksaa, länsimaityyppiset kahvilatkin ovat auki aamuyöhön, baarit käytännössä kellon ympäri. Nukkumista harrastetaan siis siellä, missä pystytään: kaupan takahuoneessa tai jopa tiskillä, metromatkalla, rakennusmiehet työmaalla tai kadun varrella. Keskipäivän lounastauko saattaa helposti venähtää pitkäksi, syömiseen ja nukkumiseen käytetään päivän kuumin aika, vaikka iltatyöt siirtyisivätkin myöhemmäksi. Korealainen työkulttuuri on yksi esimerkki korealaisten tasapainoilusta lännen ja idän välillä: itämainen velvollisuus itseä, perhettä ja maata kohtaan sekoittuu länsimaiseen työnantajan ja palkkapussin puolesta -ajattelutapaan. Ymmärrän hyvin että väsyttää...
In Korea things are happening 24 hours a day, 7 days a weej. School- and workdays are long and opening hours are not limited. Worktraffic seems to be worst around 7 p.m. instead of Finlands 4 p.m. Storemanagers sit behind the counter as long as they can, westernstyle cafés are open late at night and bars practically around the clock. So people sleep where they can: in the backroom or even the counter of a store, in the subway, constructionworkers on the constructionsite or in the streets... Lunch can be a long one, the time for sleeping and eating is used well, even though the evening at work might be longer. The korean workculture is an example of koreans balancing between the west and the east: the eastern duty towards yourself, your family and your country is mixed with the western "for the boss and the payroll" - way of thinking. No wonder they're tired...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti