K-pop

K-pop eli korelainen popmusiikki on helposti lähestyttävää massakulttuuria täällä. Samat pophitit soivat jokaisessa kaupassa ja jokaisen ravintolan televisiossa. Hittikappaleessa on englanninkielinen ilmaisu ainakin kertosäkeessä (esim. again and again, baby baby, come on, nobody but you) vaikka laulujen pääasiallinen kieli on korea. Monihenkiset tyttöbändit korkeilla koroilla ja selkeillä tanssikuvioilla ovat erityisen suosittuja. Pop-tähtiä myös matkitaan: kuva esittää osaa tanssiryhmästä, joka lauantaipäivänä huvipuistossa imitoi, ja kevyesti parodoikin, tunnettuja popesiintyjiä.

K-pop, korean popmusic, is an easily accessible massculture here. The same pophits are played in every store and in all restaurant televisions. A hitsong contains atleast one line in english (like again and again, baby baby, come on, nobody but you) eventhough the song mainly is performed in korean. Girlbands with many members, high heels and clear dancepatterns are very popular. Popstars are also imitated: the picture shows a part of a dancegroup which imitated and slightly even parodized known popperformers in an amusement park.

Watch for example:
http://www.youtube.com/watch?v=qFjP-OJ7Bh4
http://www.youtube.com/watch?v=rEGAwJTgyg0
http://www.youtube.com/watch?v=m_qLGUe4IFQ
http://www.youtube.com/watch?v=uUdNBv5GGPI
http://www.youtube.com/watch?v=cUgReo37ECw

Cute, cute, cute!

Hello Kitty ei ole korealainen, mutta se ei tee korealaisista yhtään vähempää Hello kitty-hulluja. Tosin hulluus saattaa olla jopa hieman pienempää kuin Suomessa, täällä nimittäin riittää söpöyttä josta valita. Kaikkea saa söpöinä eläin- tai piirroshahmoina ja ihanissa väreissä, kuten pinkkinä ja limenvihreänä (omat suosikkini). Värikkäitä kännykkäkuoria myydään joka puolella ja söpö kännykkäkoru kuuluu olla kaikilla; jopa businessalueen pukumiehillä ja jakkunaisilla roikkuu kommunikaatorissaan Nalle Puh tai joku söpö animehahmo.

Hello Kitty is not korean, but it doesn't make koreans any less Hello Kitty -crazy. Though the crazyness for Kitty can actually be less here than in Finland, because here you have a lot more cute stuff and characters to choose from. You can get practically anything covered in cute animal- and cartoonfigures and in lovely colours like my favourites pink and limegreen. Colourful telephone decorations are solf everywhere; even the hard core businessmen and -women have Winnie the Pooh or some cute animecharacter hanging from their communicators.

Sairauksia - Sickness?

Meille vaihto-oppilaille "vahvasti suositeltiin" terveystarkastusta. Syyksi ilmoitettiin sikainfluenssa, mutta koska tarkastus oli hyvin monipuolinen, olettaisin että se tehdään joka vuosi. Varoituksen sana siis Koreaan suuntaavalle vaihtarille - sinäkin saatat päätyä tällaiseen bussiin!

Terveystarkastukseen kuului pituus, paino ja jonkinlainen virtsakoe. Lisäksi otettiin putkilollinen verta ja kyseltiin lääkkeiden, alkoholin ja tupakan käytöstä. Tämä kaikki (paitsi vessassa käynti tietysti) suoritettiin pitkän jonotuksen jälkeen kaikkien edessä asuntolan aulassa.

Mielenkiintoisin osa tarkastusta oli pihalla seisova bussi, jonka pienessä kopperossa kaikilta otettiin rintakehän röntgen-kuva. Nopeasti ja ilman turhia turvatoimia suoritettu kuvaus ilmeisesti testasi tuberkuloosia; tällaisia busseja kuuleman mukaan kiersi Suomessakin vielä 70-luvulla.

A health check was "strongly recommended" to all exchange students. We were told the reason was the svineflue, but because of the versatile check, I assume that this kind of health check is performed every year. So, if you're heading for exchange in Korea, be aware that you might also end up in a bus like this one day!

The health check included weight, hight, some sort of a urinetest, taking blood and questions about medicines and alcohol- and tobacco use. All this (except the wc-part) was performed after queing for ages and infront of everyone else in the doorm lobby. 

The most interesting part of the health check was a bus standing outside the building. Everyone got a chest x-ray in a small cubicle inside. The scan, performed quickly and without any unnecessary security measures, was apparently meant for spotting tuberculosis. This kind of buses circulated even Finland still in the 70s, or so I've heard.

Tikusta asiaa - Chopsticks

Kun syöt Koreassa, syöt tikuilla. Kannattaa siis harjoitella tikkujen käyttöä jo ennen tänne tuloa ettei hermostu, vaikka niiden käyttöön pääsee nopeasti kiinni. Jos et joka päivä aio syödä ravintolassa, tikut (ja lusikka) ovat myös ensimmäiset ostettavat asiat; nuudelit ovat helpointa valmisruokaa täällä. Monien pakkausten mukana tosin tulee jonkinmoiset tikut, mutta en pitäisi omien ostoa turhana. Tikkuja löytyy metallisia, puisia, koristeltuja, miten vain. Jos ruoka on nestemäisempää (esim. kastike sekoittaa riisin), on lusikan käyttö aivan etiketin rajoissa. Joissakin ravintoloissa tuodaan kärsivän näköiselle länsimaalaiselle haarukka suoraan, länsimaisissa ravintoloissa haarukat ja veitset löytyy ja pyytämällä haarukan saa käyttöönsä varmaankin käytännössä mistä vain, joten turha kuitenkaan huolehtia!

When you eat in Korea, you eat with chopsticks. It might be worth it to learn to use them a bit even before you come here so you don't get frustrated, though to learn how to use them is not actually that hard. If you're not going to eat at a restaurant every day, chopsticks (and a spoon) are among the first thing you should buy; noodles are the easiest fastfood here. With many packages of noodles can you get some kind of sticks, but I wouldn't say it was unwise to buy your own. You can get chopsticks in wood, metal, decoration, color, however you like. If the food has more liquid in it (f.ex. the sauce mixes up the rice), it's perfectly fine to use a spoon. In some restaurants they bring the poor western struggling with chopsticks a fork, in western restaurants there are forks and knifes and if you ask, you can probably get a fork probably anywhere, so no need to worry!

Pyörät ne pyörii... - Wheeles of the bus go round and round...

Tähän mennessä olen vieraillut Koreassa vain Soulissa ja Daejeonissa. Mutta näiden kaupunkien perusteella voin sanoa että julkinen liikenne toimii erittäin hyvin Koreassa. Kaupungista toiseen on helppoa ja nopeaa päästä junalla, joskin nopein ja helpoin KTX (Korean Train Express) on paikalliseen hintatasoon verrattuna kallis tapa matkustaa (Soul-Daejeon, n. 200 km, 50 min, 21,400 wonia eli alle 15 euroa). Soulissa toimii useita metrolinjoja, Daejeonissa yksi. Metrot ovat siistejä ja lippujen osto automaatista onnistuu myös ilman korean taitoa. Yksi matka maksaa 1000 wonia (n. 0,6 e), Soulin metrossa linjavaihtoja voi tehdä määrättömästi. Metrossa kuulutetaan myös englanniksi ja useimmissa vaunuissa pysäkit näytetään englanniksi myös näyttöruudulla. Automaatista saatava poletti tulee kuitenkin muistaa säilyttää matkan ajan, muuten asemalta ei pääse ulos.

Bussien käyttö on myös erittäin helppoa, tosin Soulissa metro on yksinkertaisempi tapa liikkua ja Daejeonissa reittien selvittäminen ei aina pysäkkikarttojen perusteella ole helppoa. Kysymällä tarpeeksi monelta ihmiseltä tai esim. hotellista löytää kyllä oikean linjan. Bussimaksu on myös 1000 wonia/matka. Bussimatka saattaa kuitenkin kestää kauan vaikka välillä kuskit kaahavat kuin hullut. Seisomaan ei kannata nousta ennen kuin bussi on kokonaan pysähtynyt! Busseja kulkee yöllä vähän jos ollenkaan. Taksimaksut alkavat 2300 wonista ja pitkänkin matkan jälkeen alittavat kyllä suomalaiset hinnat. Länsimaalaisen tulee kuitenkin varoa ettei joudu huijatuksi: tarkista että mittari on päällä ja kysele reittiä, hintaa ja kestoa jo etukäteen tai ota reilusti kartta käteen ja seuraa siitä matkaa, jottei sinua kierrätetä turhaan mutkaisia reittejä.

By now I've only been to Soul and Daejeon, but according to my experiences is public transport very good in Korea. It's easy to get from one city to another by train, though the quickest and easiest way, the KTX is compared to the price level quite expensive (Soul-Daejeon, about 200 km, 50 min, 21,700 won, a bit under 15 euros). There are several subwaylines in Seoul and one in Daejeon. The subways are clean and it's easy to buy a ticket at a vending machine even if you don't know any korean. One ride costs 1000 won (about 0,6 e) and in Seoul you can transfer as many times as you need to. The announcements are made also in english and in most carriages can you also see the next station on the screen in english both in Daejeon and in Seoul. But keep the token you got from the machine safe, you can't get out of the subway without it. 

The buses are also easy and cheap to use, though in Seoul it's simpler to take the subway. In Daejeon it's not always so easy to find out where each line is going just by looking at the maps in the busstops but it's always good to ask people (preferably more than one to make sure, or try a hotel). The busfare is also 100 won/trip. The ride can nevertheless take forever even though the drivers sometimes drive like crazy. You shouldn't stand up before the bus is totally stopped! At night the buses are few if none. The taxfare starts at 2,300 won and even after a long ride the cost is much less than in Finland. Nevertheless it's good for a western person to be aware: check that the meter is on and ask for the way, price and time beforehand or just take a map and follow the route so you're not driven around for nothing.

USA in Korea

Koreassa on käytännössä mahdotonta liikkua törmäämättä johonkin amerikkalaiseen tai amerikkalaistyyppiseen. Amerikkalaista ruokaa saa niin ravintoloista, jenkkiketjuista tai korealaisista amerikkalaisuutta tavoittelevista, kuin kaupoistakin: juustokakun voi ostaa joka kadunkulmasta, cookie dough -jätskiä samaten, hampurilaisia löytää helposti, myös korealaisia versioita, kuten bulgogi- tai kimchi-hampurilaisia. Englanninkielisiä tekstejä näkee joka puolella, oikein tai väärin kirjoitettuna. Kaupassa on halvempaa ostaa jättipakkauksia pesuaineita, kuin pieniä paketteja, joita käytännössä ei ole, autoilu katumaasturilla on elinehto. Länsimaisuus on selvästi saapunut Koreaan USAn kautta. Amerikkalaiset firmat ymmärtävät Korean suuret markkinat ja amerikkalaisuus tunkeutuu koko ajan syvemmälle ja syvemmälle korealaiseen kulttuuriin, kuten varmasti tapahtuu Euroopassakin (siellä sitä ei itse vain huomaa samalla tavalla). Samaan aikaan amerikkalaisuus epäilyttää korealaisia ja monet ilahtuvat kun kuulevat jenkiksi luulemansa ihmisen olevan eurooppalainen. Tasapainoilu länsimaisen ja perinteisen kulttuurin välillä onnistuu joskus hyvin, joskus huonommin. Mutta täällä helposti ajattelee että kun odotamme muutaman vuosikymmenen, olemme kaikki samanlaista amerikkalaismassaa...

In Korea it's impossible to move around without running into something american. American food is available in restaurants, in american chains or in korean american style-restaurants, and in stores: cheesecake and cookie dough-icecream are sold in every streetcorner, hamburgers are very easy to find, even koreanstyle hamburgers with bulgogi or kimchi. English text can be seen everywhere, written right or wrong. In a store it's cheaper to buy huge bags of washing powder than small ones which are also practically impossible to find, driving an SUV is basic livingstandard. Western culture has clearly come to Korea through the United States. American companies understand the big markets of Korea and american culture is spreading its roots deeper and deeper into the korean culture (surely that is also happening in Europe, though it's hard for an european to see). At the same time are koreans doubtful towards the US and many people are glad to hear that the person they thought was american is actually from Europe. Balancing between western, american culture and traditional or eastern culture works sometimes well, sometimes worse. But here it's easy to think that a few decades ahead will we all be part of the american mass...

24/7

Koreassa tapahtuu 24 tuntia päivässä, 7 päivää viikossa. Koulu- ja työpäivät ovat pitkiä, kauppojen aukioloaikoja ei ole rajoitettu. Pahimmat työruuhkat tuntuvat olevan seitsemän aikaan illalla, Suomen kello neljän sijaan. Kaupanpitäjä istuu tiskin takana niin kauan kuin jaksaa, länsimaityyppiset kahvilatkin ovat auki aamuyöhön, baarit käytännössä kellon ympäri. Nukkumista harrastetaan siis siellä, missä pystytään: kaupan takahuoneessa tai jopa tiskillä, metromatkalla, rakennusmiehet työmaalla tai kadun varrella. Keskipäivän lounastauko saattaa helposti venähtää pitkäksi, syömiseen ja nukkumiseen käytetään päivän kuumin aika, vaikka iltatyöt siirtyisivätkin myöhemmäksi. Korealainen työkulttuuri on yksi esimerkki korealaisten tasapainoilusta lännen ja idän välillä: itämainen velvollisuus itseä, perhettä ja maata kohtaan sekoittuu länsimaiseen työnantajan ja palkkapussin puolesta -ajattelutapaan. Ymmärrän hyvin että väsyttää...

In Korea things are happening 24 hours a day, 7 days a weej. School- and workdays are long and opening hours are not limited. Worktraffic seems to be worst around 7 p.m. instead of Finlands 4 p.m. Storemanagers sit behind the counter as long as they can, westernstyle cafés are open late at night and bars practically around the clock. So people sleep where they can: in the backroom or even the counter of a store, in the subway, constructionworkers on the constructionsite or in the streets... Lunch can be a long one, the time for sleeping and eating is used well, even though the evening at work might be longer. The korean workculture is an example of koreans balancing between the west and the east: the eastern duty towards yourself, your family and your country is mixed with the western "for the boss and the payroll" - way of thinking. No wonder they're tired...