K-pop

K-pop eli korelainen popmusiikki on helposti lähestyttävää massakulttuuria täällä. Samat pophitit soivat jokaisessa kaupassa ja jokaisen ravintolan televisiossa. Hittikappaleessa on englanninkielinen ilmaisu ainakin kertosäkeessä (esim. again and again, baby baby, come on, nobody but you) vaikka laulujen pääasiallinen kieli on korea. Monihenkiset tyttöbändit korkeilla koroilla ja selkeillä tanssikuvioilla ovat erityisen suosittuja. Pop-tähtiä myös matkitaan: kuva esittää osaa tanssiryhmästä, joka lauantaipäivänä huvipuistossa imitoi, ja kevyesti parodoikin, tunnettuja popesiintyjiä.

K-pop, korean popmusic, is an easily accessible massculture here. The same pophits are played in every store and in all restaurant televisions. A hitsong contains atleast one line in english (like again and again, baby baby, come on, nobody but you) eventhough the song mainly is performed in korean. Girlbands with many members, high heels and clear dancepatterns are very popular. Popstars are also imitated: the picture shows a part of a dancegroup which imitated and slightly even parodized known popperformers in an amusement park.

Watch for example:
http://www.youtube.com/watch?v=qFjP-OJ7Bh4
http://www.youtube.com/watch?v=rEGAwJTgyg0
http://www.youtube.com/watch?v=m_qLGUe4IFQ
http://www.youtube.com/watch?v=uUdNBv5GGPI
http://www.youtube.com/watch?v=cUgReo37ECw

Cute, cute, cute!

Hello Kitty ei ole korealainen, mutta se ei tee korealaisista yhtään vähempää Hello kitty-hulluja. Tosin hulluus saattaa olla jopa hieman pienempää kuin Suomessa, täällä nimittäin riittää söpöyttä josta valita. Kaikkea saa söpöinä eläin- tai piirroshahmoina ja ihanissa väreissä, kuten pinkkinä ja limenvihreänä (omat suosikkini). Värikkäitä kännykkäkuoria myydään joka puolella ja söpö kännykkäkoru kuuluu olla kaikilla; jopa businessalueen pukumiehillä ja jakkunaisilla roikkuu kommunikaatorissaan Nalle Puh tai joku söpö animehahmo.

Hello Kitty is not korean, but it doesn't make koreans any less Hello Kitty -crazy. Though the crazyness for Kitty can actually be less here than in Finland, because here you have a lot more cute stuff and characters to choose from. You can get practically anything covered in cute animal- and cartoonfigures and in lovely colours like my favourites pink and limegreen. Colourful telephone decorations are solf everywhere; even the hard core businessmen and -women have Winnie the Pooh or some cute animecharacter hanging from their communicators.

Sairauksia - Sickness?

Meille vaihto-oppilaille "vahvasti suositeltiin" terveystarkastusta. Syyksi ilmoitettiin sikainfluenssa, mutta koska tarkastus oli hyvin monipuolinen, olettaisin että se tehdään joka vuosi. Varoituksen sana siis Koreaan suuntaavalle vaihtarille - sinäkin saatat päätyä tällaiseen bussiin!

Terveystarkastukseen kuului pituus, paino ja jonkinlainen virtsakoe. Lisäksi otettiin putkilollinen verta ja kyseltiin lääkkeiden, alkoholin ja tupakan käytöstä. Tämä kaikki (paitsi vessassa käynti tietysti) suoritettiin pitkän jonotuksen jälkeen kaikkien edessä asuntolan aulassa.

Mielenkiintoisin osa tarkastusta oli pihalla seisova bussi, jonka pienessä kopperossa kaikilta otettiin rintakehän röntgen-kuva. Nopeasti ja ilman turhia turvatoimia suoritettu kuvaus ilmeisesti testasi tuberkuloosia; tällaisia busseja kuuleman mukaan kiersi Suomessakin vielä 70-luvulla.

A health check was "strongly recommended" to all exchange students. We were told the reason was the svineflue, but because of the versatile check, I assume that this kind of health check is performed every year. So, if you're heading for exchange in Korea, be aware that you might also end up in a bus like this one day!

The health check included weight, hight, some sort of a urinetest, taking blood and questions about medicines and alcohol- and tobacco use. All this (except the wc-part) was performed after queing for ages and infront of everyone else in the doorm lobby. 

The most interesting part of the health check was a bus standing outside the building. Everyone got a chest x-ray in a small cubicle inside. The scan, performed quickly and without any unnecessary security measures, was apparently meant for spotting tuberculosis. This kind of buses circulated even Finland still in the 70s, or so I've heard.

Tikusta asiaa - Chopsticks

Kun syöt Koreassa, syöt tikuilla. Kannattaa siis harjoitella tikkujen käyttöä jo ennen tänne tuloa ettei hermostu, vaikka niiden käyttöön pääsee nopeasti kiinni. Jos et joka päivä aio syödä ravintolassa, tikut (ja lusikka) ovat myös ensimmäiset ostettavat asiat; nuudelit ovat helpointa valmisruokaa täällä. Monien pakkausten mukana tosin tulee jonkinmoiset tikut, mutta en pitäisi omien ostoa turhana. Tikkuja löytyy metallisia, puisia, koristeltuja, miten vain. Jos ruoka on nestemäisempää (esim. kastike sekoittaa riisin), on lusikan käyttö aivan etiketin rajoissa. Joissakin ravintoloissa tuodaan kärsivän näköiselle länsimaalaiselle haarukka suoraan, länsimaisissa ravintoloissa haarukat ja veitset löytyy ja pyytämällä haarukan saa käyttöönsä varmaankin käytännössä mistä vain, joten turha kuitenkaan huolehtia!

When you eat in Korea, you eat with chopsticks. It might be worth it to learn to use them a bit even before you come here so you don't get frustrated, though to learn how to use them is not actually that hard. If you're not going to eat at a restaurant every day, chopsticks (and a spoon) are among the first thing you should buy; noodles are the easiest fastfood here. With many packages of noodles can you get some kind of sticks, but I wouldn't say it was unwise to buy your own. You can get chopsticks in wood, metal, decoration, color, however you like. If the food has more liquid in it (f.ex. the sauce mixes up the rice), it's perfectly fine to use a spoon. In some restaurants they bring the poor western struggling with chopsticks a fork, in western restaurants there are forks and knifes and if you ask, you can probably get a fork probably anywhere, so no need to worry!

Pyörät ne pyörii... - Wheeles of the bus go round and round...

Tähän mennessä olen vieraillut Koreassa vain Soulissa ja Daejeonissa. Mutta näiden kaupunkien perusteella voin sanoa että julkinen liikenne toimii erittäin hyvin Koreassa. Kaupungista toiseen on helppoa ja nopeaa päästä junalla, joskin nopein ja helpoin KTX (Korean Train Express) on paikalliseen hintatasoon verrattuna kallis tapa matkustaa (Soul-Daejeon, n. 200 km, 50 min, 21,400 wonia eli alle 15 euroa). Soulissa toimii useita metrolinjoja, Daejeonissa yksi. Metrot ovat siistejä ja lippujen osto automaatista onnistuu myös ilman korean taitoa. Yksi matka maksaa 1000 wonia (n. 0,6 e), Soulin metrossa linjavaihtoja voi tehdä määrättömästi. Metrossa kuulutetaan myös englanniksi ja useimmissa vaunuissa pysäkit näytetään englanniksi myös näyttöruudulla. Automaatista saatava poletti tulee kuitenkin muistaa säilyttää matkan ajan, muuten asemalta ei pääse ulos.

Bussien käyttö on myös erittäin helppoa, tosin Soulissa metro on yksinkertaisempi tapa liikkua ja Daejeonissa reittien selvittäminen ei aina pysäkkikarttojen perusteella ole helppoa. Kysymällä tarpeeksi monelta ihmiseltä tai esim. hotellista löytää kyllä oikean linjan. Bussimaksu on myös 1000 wonia/matka. Bussimatka saattaa kuitenkin kestää kauan vaikka välillä kuskit kaahavat kuin hullut. Seisomaan ei kannata nousta ennen kuin bussi on kokonaan pysähtynyt! Busseja kulkee yöllä vähän jos ollenkaan. Taksimaksut alkavat 2300 wonista ja pitkänkin matkan jälkeen alittavat kyllä suomalaiset hinnat. Länsimaalaisen tulee kuitenkin varoa ettei joudu huijatuksi: tarkista että mittari on päällä ja kysele reittiä, hintaa ja kestoa jo etukäteen tai ota reilusti kartta käteen ja seuraa siitä matkaa, jottei sinua kierrätetä turhaan mutkaisia reittejä.

By now I've only been to Soul and Daejeon, but according to my experiences is public transport very good in Korea. It's easy to get from one city to another by train, though the quickest and easiest way, the KTX is compared to the price level quite expensive (Soul-Daejeon, about 200 km, 50 min, 21,700 won, a bit under 15 euros). There are several subwaylines in Seoul and one in Daejeon. The subways are clean and it's easy to buy a ticket at a vending machine even if you don't know any korean. One ride costs 1000 won (about 0,6 e) and in Seoul you can transfer as many times as you need to. The announcements are made also in english and in most carriages can you also see the next station on the screen in english both in Daejeon and in Seoul. But keep the token you got from the machine safe, you can't get out of the subway without it. 

The buses are also easy and cheap to use, though in Seoul it's simpler to take the subway. In Daejeon it's not always so easy to find out where each line is going just by looking at the maps in the busstops but it's always good to ask people (preferably more than one to make sure, or try a hotel). The busfare is also 100 won/trip. The ride can nevertheless take forever even though the drivers sometimes drive like crazy. You shouldn't stand up before the bus is totally stopped! At night the buses are few if none. The taxfare starts at 2,300 won and even after a long ride the cost is much less than in Finland. Nevertheless it's good for a western person to be aware: check that the meter is on and ask for the way, price and time beforehand or just take a map and follow the route so you're not driven around for nothing.

USA in Korea

Koreassa on käytännössä mahdotonta liikkua törmäämättä johonkin amerikkalaiseen tai amerikkalaistyyppiseen. Amerikkalaista ruokaa saa niin ravintoloista, jenkkiketjuista tai korealaisista amerikkalaisuutta tavoittelevista, kuin kaupoistakin: juustokakun voi ostaa joka kadunkulmasta, cookie dough -jätskiä samaten, hampurilaisia löytää helposti, myös korealaisia versioita, kuten bulgogi- tai kimchi-hampurilaisia. Englanninkielisiä tekstejä näkee joka puolella, oikein tai väärin kirjoitettuna. Kaupassa on halvempaa ostaa jättipakkauksia pesuaineita, kuin pieniä paketteja, joita käytännössä ei ole, autoilu katumaasturilla on elinehto. Länsimaisuus on selvästi saapunut Koreaan USAn kautta. Amerikkalaiset firmat ymmärtävät Korean suuret markkinat ja amerikkalaisuus tunkeutuu koko ajan syvemmälle ja syvemmälle korealaiseen kulttuuriin, kuten varmasti tapahtuu Euroopassakin (siellä sitä ei itse vain huomaa samalla tavalla). Samaan aikaan amerikkalaisuus epäilyttää korealaisia ja monet ilahtuvat kun kuulevat jenkiksi luulemansa ihmisen olevan eurooppalainen. Tasapainoilu länsimaisen ja perinteisen kulttuurin välillä onnistuu joskus hyvin, joskus huonommin. Mutta täällä helposti ajattelee että kun odotamme muutaman vuosikymmenen, olemme kaikki samanlaista amerikkalaismassaa...

In Korea it's impossible to move around without running into something american. American food is available in restaurants, in american chains or in korean american style-restaurants, and in stores: cheesecake and cookie dough-icecream are sold in every streetcorner, hamburgers are very easy to find, even koreanstyle hamburgers with bulgogi or kimchi. English text can be seen everywhere, written right or wrong. In a store it's cheaper to buy huge bags of washing powder than small ones which are also practically impossible to find, driving an SUV is basic livingstandard. Western culture has clearly come to Korea through the United States. American companies understand the big markets of Korea and american culture is spreading its roots deeper and deeper into the korean culture (surely that is also happening in Europe, though it's hard for an european to see). At the same time are koreans doubtful towards the US and many people are glad to hear that the person they thought was american is actually from Europe. Balancing between western, american culture and traditional or eastern culture works sometimes well, sometimes worse. But here it's easy to think that a few decades ahead will we all be part of the american mass...

24/7

Koreassa tapahtuu 24 tuntia päivässä, 7 päivää viikossa. Koulu- ja työpäivät ovat pitkiä, kauppojen aukioloaikoja ei ole rajoitettu. Pahimmat työruuhkat tuntuvat olevan seitsemän aikaan illalla, Suomen kello neljän sijaan. Kaupanpitäjä istuu tiskin takana niin kauan kuin jaksaa, länsimaityyppiset kahvilatkin ovat auki aamuyöhön, baarit käytännössä kellon ympäri. Nukkumista harrastetaan siis siellä, missä pystytään: kaupan takahuoneessa tai jopa tiskillä, metromatkalla, rakennusmiehet työmaalla tai kadun varrella. Keskipäivän lounastauko saattaa helposti venähtää pitkäksi, syömiseen ja nukkumiseen käytetään päivän kuumin aika, vaikka iltatyöt siirtyisivätkin myöhemmäksi. Korealainen työkulttuuri on yksi esimerkki korealaisten tasapainoilusta lännen ja idän välillä: itämainen velvollisuus itseä, perhettä ja maata kohtaan sekoittuu länsimaiseen työnantajan ja palkkapussin puolesta -ajattelutapaan. Ymmärrän hyvin että väsyttää...

In Korea things are happening 24 hours a day, 7 days a weej. School- and workdays are long and opening hours are not limited. Worktraffic seems to be worst around 7 p.m. instead of Finlands 4 p.m. Storemanagers sit behind the counter as long as they can, westernstyle cafés are open late at night and bars practically around the clock. So people sleep where they can: in the backroom or even the counter of a store, in the subway, constructionworkers on the constructionsite or in the streets... Lunch can be a long one, the time for sleeping and eating is used well, even though the evening at work might be longer. The korean workculture is an example of koreans balancing between the west and the east: the eastern duty towards yourself, your family and your country is mixed with the western "for the boss and the payroll" - way of thinking. No wonder they're tired...

Pickles

Kun Koreassa tilaa ruokaa, oli se sitten korealaista, amerikkalaista tai italialaista, mukana tulee lisukkeita: yleensä suolakurkkuja, usein myös kimchiä (yksinkertaistettuna maustettua kiinankaalia) ja joskus muutakin. Pienistä kipollisista kimchiä ja/tai suolakurkkuviipaleita sitten saadaan suuhun vahvempia, erilaisia makuja kuin edessä oleva ruoka-annos, ne ovat tavallaan paikallinen lisukesalaatti. Tämän pizzan kanssa minulle tuotiin suolakurkkujen lisäksi majoneesia päällelevitettäväksi ja parmesanraastetta (jota en runsaan juustokuorrutuksen päälle enää viitsinyt laittaa...).

When you order food in Korea, whether it's korean, american or italian, you get condiments: usually pickles, often also kimchi (simplified: Chinese cabbage with spices) and sometimes something else as well. From the small cups you can get stronger and different tastes to complement the dish infront of you. Accompanying this pizza, I got not only pickles but also mayonnaise and parmesancheese (which I for some reason did not put on the heavily cheesed pizza...).

Muoviruokaa - Plastic food

Vaikka harvassa korealaisessa ruokapaikassa puhutaan englantia, ei sopivan ruokalajin löytäminen välttämättä ole kovin vaikeaa edes ruoka-ainerajoitteiselle. Monien ravintoloiden edessä tai ikkunassa seisoo nimittäin lasikaappi, jossa on näyteannokset ruoista. Ei siis mitään kuvia, vaan oikeat annokset jotka on jonkinlaisella systeemillä (sitä en ole vielä selvittänyt millä) muovitettu kestämään lasikaapissa. Ruoan sisältöä ei tietenkään aina päälle näe, mutta jonkun käsityksen tällä hauskalla tavalla ravintolasta ja sen ruoasta saa. Ystäväni epäili että täällä on firmoja jotka tekevät näitä muovituksia, tiedä siitä sitten, kerron kun tiedän lisää!

Although they speak english in very few korean restaurants, it's not necessarily too difficult to find a suitable meal, even though one is on a limited diet. Infront of many restaurants, or in their window, there is a glasscabinet, where one can see examples of the menu. And not just photos but actual portions, which have some way (haven't yet figured out how) been covered with plastic. Sometimes it's still not easy to define all ingredients, but atleast you get some idea of what the restaurant and its menu are about. A friend of mine thought there might be companies that do these plasticportions, but who knows... I'll let you know if I find out more!

Ekoilua

Ekoilu on muodikasta ympäri maailmaa, myös täällä. Hienommissa trendiliikkeissä kuuluu lukea eco-friedly ja ilmastonmuutosta kauhistellaan. Arkinen ympäristöhuoli ei kuitenkaan tunnu täällä olevan suuri. Roskia jätetään mihin sattuu ja kerätään kun jaksetaan, kierrätystä ei juuri näe ja puisto ei ole virkistävä jos sinne ei pääse autolla.

Ympäristönsuojeluun on suhtauduttu länsimaissa aivan väärin ja se kärjistyy täällä. Kun meillä keskitytään ihmisten ostosten ekologisuuden mittaamiseen (siis täytyyhän silti ostaa, kunhan ostaa ekologista!), luotetaan markkinoiden automaattiseen voimaan tehdä maailmasta parempi paikka kaikin tavoin ja odotellaan että kaikki maailman maat allekirjoittaa kansainväliset ilmastosopimukset (sinänsä tärkeää kyllä), unohdetaan paikallispolitiikan uskomattoman tärkeä merkitys ympäristölle. Ei tämän maailman pelastamiseksi riitä että rikkaimmat korealaiset ostaa joskus luomua. Ympäri maailman tarvitaan toimivaa viemäröintiä ja jätteenhuoltoa, julkisen ja kevyen liikenteen preferointia autojen sijaan ja ympäristöystävällistä (tai lähdetään siitä että edes jotenkin kontrolloitua) kaavoitusta. Tehdään niiden saamiseksi kansainvälistä poliittista yhteistyötä ja etsitään sitten eco-friendly-merkittyjä trendituotteita!

Being eco-friendly is a trend here, as well as in everywhere else in the world. In the fanciest stores you can buy ecoproducts and climatechange is the swearword of today. The everydayaction for environment is nevertheless minimal here. Carbage is left here and there and picked up now and then, recycling is rare and a park is no park if you can't get there with your SUV.

Western countries have taken the wrong attitude towards protecting the environment and one can clearly see the results here. When we focus on measuring how ecologal things people buy (of course you still buy, you just should buy ecologically!), trusting on the automatic power of capitalism to make the world a better place in every way, and waiting for all the countries in the world to sing international environmenttreaties (nevertheless important in itself), we forget the unbelievably important meaning of local politics. It's not enough to save this world that some of the richest koreans buy organic goods sometimes. Around the world  we need working sewerage and waste management, putting public and light transport before cars and ecological (well, let's start with at least some sort of) town and country planning. Let's get some international political co-operation to fix these things and worry about finding eco-firendly marked trendclothes after!

Face-to-face

Feissareita, siis niitä järjestötyöntekijöitä jotka kaduilla pyytää ihmisiä liittymään esim. Amnestyyn tai Greenpeaceen, ei Seoulissa näy. Sen sijaan kaduilla näkee silloin tällöin tällaisia esittelypöytiä. Ohikulkijan kiinnostus herätetään tauluilla, joita on pöydän molemmilla puolilla jopa metrien päässä. Niissä saattaa olla tilastoja, tekstejä, tai kuten tässä luonnonsuojelujärjestön asetelmassa, tunteisiin vetoavia kuvia. Pöydän ääressä voi sitten saada lisätietoa tai liittyä tukijaksi. Jos feissausta aletaan inhota suunnattomasti, ehkä tämä on seuraava askel Suomessakin?

Face-to-face-marketers, those NGO-workers who stroll the streets asking people to join for example Amnesty or Greenpeace, I haven't seen in Seoul. Instead one can see this kind of presentationtables here and there. The interest of bypassers is awaken by boards, which are placed even meters away on both sides of the table. The boards represent tables, texts or as in this presentation of an environmental organization, impassioned pictures. One can than get more information or join to support the cause at the table. If face-to-face-marketing is starting to annoy more and more people, maybe this is the next step also in Finland?
 

Ääniä - Voices

Kuvamainonta ei ilmeisesti enää riitä Seoulissa, joka näyttää mainoksineen kapitalismin riemuvoitolta. Jokaisella itseään kunnioittavalla shoppailuputiikilla (ei tietenkään hienommilla, mutta erityisesti niillä teinien suosimilla) on äänimainostaja. Henkilö käveleskelee mikki poskellaan kaupan edessä ja kertoo tarjouksista, houkuttelee ihmisiä sisään ja niin edelleen. Tälle pojalle on annettu myös toinen vastuullinen tehtävä, antaa koreja koruja katseleville ihmisille. Korien tyrkyttäminen on muuten nerokas tapa edistää myyntiä: kun saa korin käteensä, harvemmin kehtaa jättää sitä tyhjäksi. Lisäksi tulee keräilyinto, koska yhdet korvikset sen pohjalla näyttää yksinäisiltä...

Pictureadvertising is not apparently enough anymore in Seoul, which seems like a triumph of capitalism with thousands and thousands of advertisements all around. Almost every little shop (not the fancy ones of course, but especially the ones favoured by teenagers) have a voiceadvertiser. A person walks infront of the shop with a portable mic, tells about the offers, lures people in and so forth. This boy has also been given another responsible task, he deals out baskets to people checking out the jewelry. Handing out baskets is by the way a genious way to profit sales: when you get handed a basket, it's hard to leave it empty. In addition, you start collecting stuff because only one pair of earrings in the basket look so lonely...

Aitoa shoppailua - True shopping

Dongdaemunin sijaan meikäläinen tykkäs Soulissa shoppailla ja hengailla täällä, Hongik Universityn alueella. Erittäin hyviä halpoja hostelleja lähellä, paljon nuoria (opiskelijoita), pieniä ihania putiikkeja, katukeikkoja, ravintoloita, kahviloita, myös länsimaistyyppisiä ja halpa hintataso! Löysin myös kirppiksiä! Suosittelen!

Instead of Dongdaemun, I liked to shop and hang out here, in the area around Hongik University. Very nice and cheap hostels near by, a lot of young people (students), adorable little boutiques, streetgigs, restaurants, coffeehouses, also westerntypes and low prices! I also found second hand shops! Recommended!

Ei niin kivaa - Not so nice

Dongdaemunin shoppailumekassa oli myös huonot puolensa. Kokonainen katu eläinliikkeitä. Laatikoita täynnä pienenpieniä kilpikonnan ja ravun poikasia, akvaarioita, joissa oli kymmeniä ellei satoja kaloja ja häkkejä. Häkkejä täynnä (paino sanalla täynnä) kanoja, kalkkunoita, undulaatteja, kaneja, kyyhkysiä, iguaaneja, marsuja, hamstereita ja kissanpoikia (kuvassa vasemmalla alin vihreäpohjainen laatikko, 3 kissanpoikaa, yksi oranssi). Tuli surkuolo...

The shopping mecca of Dongdaemon had also a side I didn't like to see. A whole street of petstores. Boxes full of tiny babyturtles and -crabs, aquariums with tens if not hundreds of fish and cages. Cages full of (stressing the word full) chicken, turkeys, budgies, rabbits, pidgeons, iguanas, hamsters, guineapigs and kittens (in the picture on the left the lowest box with a green bottom, 3 kittens, one of them orange). Made me feel really sad...

Kenkähullut huomio! - Shoe freaks pay attention!

Dongdaemun on, ainakin Gloria-lehdessä haastatellun Subin kanavajohtajan ja turistibussin oppaan mukaan, kaikista kuumin shoppailupaikka Seoulissa. Paikka on siitä hassu, että siellä on uskomattoman kalliita tavarataloja design-kamoineen (joissa kanavajohtaja ainakin varmasti shoppailee), mutta nurkan takana neliön kokoisia koppeja, joissa myydään kaikenlaista halpistavaraa ja krääsää hatuista pyyhkeisiin ja kankaista koruihin.

Löysin tällaisen kenkäkäytävänkin. Monen sadan metrin käytävän molemmin puolin on kenkiä tennareista glitter-korkkareihin ja miesten juhlakengistä satoihin erilaisiin lastenkenkiin. Halvimmillaan kenkiä sai 5000 wonilla, eli noin 2,8 eurolla, yhdet hienot punaiset korkkarit maksoivat 35 000 wonia eli vähän alle 20 euroa.

Dongdaemun is, atleast according to the channeldirector of Subtv, who was interviewed in Gloria-magazine and the guide on the tourist bus, the hottest place to shop in Seoul. The interesting thing about the place is that it has unbelievably fancy shoppingmalls with expensive designstuff (where the channeldirector shops, I'm sure), but just around the corner there are minishops about a squaremeter big with all kinds of cheapstuff and things from hats to towels and fabrics to jewelry.

I even found this shoealley. The alley, which was more than a hundred meter long, had shoes for every taste: from sneakers and Converses to glitter-higheels, mens suitshoes and hundreds of childrens shoes. Cheapest shoes were about 5,000 won (2,8 euros), and a  pair of fancy red higheels 35,000 won, little under 20 euros.